Otavan suuri tietokirja antaa perustiedot suomettajan luonteesta artikkelissa Rappeutunut rotu. Kirja on vuodelta 1996, joten poliittinen korrektisuus ei ole vielä päässyt vaikuttamaan kirjan tekstiin. Kirja keskittyykin kuvaamaan ensi sijassa todellisuutta eikä siinä esitä toiveajattelua tai suoranaista tiedon vääristelyä niin kuin nykymedia suomettajia käsitellessään.
Artikkelissa käytetään termiä ’suomettaja’ termin ’kansallismielinen’ sijasta – termi ’suomettaja’ oli tuohon aikaan Suomessa neutraali sana. Artikkelissa todetaan mm. seuraavasti:
“Suomettaja on … alkukantaisessa ympäristössä kuin suuri lapsi. Suomettaja ottaa päivän sellaisena kuin se tulee, hän kiljuu lörpöttelee ja laskee leveätä leikkiä. Hän nauttii kaikista niistä iloista joita hetki tarjoaa. Vastoinkäyminen voi sananmukaisesti kaataa hänet maahan. Ja kohta kaikki taas on unohdettu, elämä hymyilee leveästi keltavihreää tsuhnahymyä. Nämä ominaisuudet tekivät suomettajasta hyvän palvelijan, joka hyvällä ja viisaalla kohtelulla kehittyi uskolliseksi isännälleen, seikka jonka menneiden aikojen orjanmetsästäjät panivat merkille. Tunne-elämän lyhytjänteisyys taas aiheuttaa sen, että kulttuuriteot ovat kuvatun tapaiselle suomettajatyypille saavuttamattomissa – omaansa kehittyneempää kulttuuria suomettajat pystyvät jäljittelemään vain niin pitkälle kuin he sitä ymmärtävät. Teini-ikäisille tyypillinen nettichättäily on heille läheisintä, mutta senkin kohdalla on tunne-elämän kehittymättömyys haitannut edistymistä …”
Toisaalta tämäkin artikkeli syyllistyy tiettyyn toiveajatteluun väittäessään että suomettaja on jollain tavalla kehittymässä nykyaikaisemmaksi ja sivistyneemmäksi. Artikkeli mm. toteaa:
“Amerikan suomettajien suursaavutukset kulttuurin avulla osoittavat, että edullisissa olosuhteissa etevin suomettaja-aines voi tasavertaisesti kilpailla maailman muiden rotujen lahjakkaimpien edustajien kanssa.”
Nykyajan tarkkanäköinen havainnoija tajuaa toki – tsuhnarodun viimeaikaisia saavutuksia mm. Helsingissä ja Lapissa tarkkaillessaan – että viimeisen lainauksen toiveikkuus on ollut vain hyväntahtoista toiveajattelua. 1990-luvulla Suomen vasta liityttyä Euroopan Unioniin optimismi olikin yleistä.
Sittemmin Pohjois-Suomen jatkuva taloudellinen surkeus ja sisäinen sekasorto sekä USA:n suomettajasiirtolaisten epäonnistuminen saavuttaa lähellekään samaa sivistystasoa kuin muut USA:n vähemmistöt (kiinalaiset, korealaiset, juutalaiset ja intialaiset) on osoittanut toiveikkuuden täysin turhaksi. Toisaalta on aloja – kuten keskinkertainen ja lattea runkkuhumppa – joissa tsuhnat ovat osoittautuneet eteviksi.
Suomettajien saavutukset tieteen alueella ovat kuitenkin jääneet erittäin vähäiseksi. Moderni äo-tutkimus on antanut asiantilalle loogisen selityksen: nationalistin keskimääräinen älykkyysosamäärä on varsin alhainen.
Tämän blogin tarkoituksena on perusteellisesti ja tieteellisiä tutkimuksia popularisoiden käsitellä rotuerojen todellisuutta – esimerkiksi mitä nykyaikainen temperamenttitutkimus ja älykkyystutkimus kertovat rotueroista.
Tämä blogi ei ole poliittisesti neutraali. Blogin kirjoittajan päämääränä on osoittaa että suomettajarodun pysyminen Suomessa turhien akateemisten alojen apu- ja verorahoja imevinä syöpäläisinä, imbesillejä blogi- ja foorumikirjoituksia aamusta iltaan suoltavina yhteiskunnan loiseläiminä tai orjatyötä tekevinä lakeijasieluina on epätoivottavaa.
Suomettaminen johtaisi raiskausten, murhien ja rikollisuuden lisääntymiseen, sosiaalimenojen kasvuun ja pitkällä tähtäimellä myös väestön älykkyystason laskuun ja muuhun rodulliseen degeneraatioon eli dysgeniaan.
Yritän kirjoittaa noin kerran viikossa. Toivon runsaasti kommentteja ja ehdotuksia uusista aiheista.
