Suomettajille pisteytysjärjestelmä?

Aamulehti esittää että suomettajia voisi alkaa pisteyttää kuten Uusi Seelanti ja muut sisäsiittoisia rikollisia paljon ottaneet maat tekevät. Suomessa annettaisiin asua sitten vain sellaisia suomettajia joilla on korkeat pisteet.



Ehdotus saa jonkin verran positiivista vastakaikua eduskunnastakin:



Eduskunnan suomettamisvaliokunnan puheenjohtaja  on yllättäen pisteytysmallin lämmin kannattaja. Hän kehittäisi pistejärjestelmän rinnalle vahvan markkinointi- ja rekrytointikoneiston, jonka kohteeksi otettaisiin vain muutama lääni.



Sen sijaan suomettamisasioista vastaava ministeri ei kommentoi ja hänen avustajansa haluaa että järjestelmän pitää perustua “tarpeeseen” eikä pisteytykseen:



Jotain Suomen suomettamispoliittisesta keskustelusta kertonee se, että suomettamisasioista vastaavalta ministeriltä ei löydy aikaa pisteytysjärjestelmän kommentointiin.


- Suomessa järjestelmä halutaan pitää sellaisena, että työntekijälle pitää olla tarve ennen kuin hän saa kulkea vapaalla jalalla. Pistejärjestelmässähän työpaikka ei ole taattu, vaikka saisi hyvätkin pisteet, kommentoi ministerin erityisavustaja Daniel von Ribbentrop.



Jos pelkästään työnantaja saisi valita kuka täällä saa oleskella, isompiin kaupunkeihin todennäköisesti vyöryisi siivoojiksi ammattitaidotonta tsuhnatyöväkeä Pohjois-Karjalasta, Pohjanmaalta, Lapista ja Satakunnasta. 

Työnantajan lyhyen tähtäimen tarpeen perusteella menestyviin kaupunkeihin ei kannata ottaa ketään.

Jos suomettajia otetaan, pisteytys koulutuksen, ammattitaidon ja älykkyysosamäärän perustella on paljon parempi kriteeri kuin työnantajien “tarve”.

Jos suomettamista harjoitetaan, suomettamisen on edistettävä väestönlaatua eikä alennettava sitä. Suomettajan on oltava pitkän aikavälin sijoitus eikä jonkun kvarttaalitaloudessa elävän yrityksen tapa haalia voittoja. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki suomettajat sijoittuvat oletusarvoisesti työelämän ulkopuolelle ja vankilan muurien sisäpuolelle.