Suomettamisen surkea suo

Aluksi

Johannes Nälkäkorpi on saattanut tietooni, että erään akateemisessa ympäristössä vaikuttavan, tuntemamme humanistin kansallismielisiin piireihin ujuttama opiskelijasoluttautuja on saanut pitkään valmistelemansa pro gradu –työnsä lähes valmiiksi. Nälkäkorven tuttu on antanut luonnoksen käyttöömme opiskelijan suostumuksella. Tutkimus on hyvin laaja ja perustuu silminnäkijähavaintoihin sekä tarkkoihin muistiinpanoihin. Lisäksi soluttautuja on haastatellut joitakin järjestöistä eronneita rivijäseniä. 

En paljasta tämän soluttautujan sukupuolta, koska hänen työnsä on yhä kesken, mutta hän on jo useiden vuosien ajan ollut pääsuomettajien välittömässä lähipiirissä. Mainittu henkilö tietää kaikkien keskeisten toimijoiden oikeat nimet ja aseman kansallistunkkaisuuden sisäisessä hierarkiassa.

Tämän soluttautujan ohella suomettajasisäpiirin lähelle on onnistuttu sijoittamaan myös muita henkilöitä. 

1. Kansallistunkkaisuuden taustoista

Kansallistunkkaisuuden taustalla on usein nuoruuden punavihreää romantiikkaa, josta ollaan väittelypalstoilla ”käännytty” kovan linjan natsismin kannattajiksi. Aiemmin hyvinä pidetyistä asioista ja arvoista on tullut pahoja, kansaamme tuhoavia ”mokutusideologioita”. Käännynnäisille ominainen fanaattisuus ilmenee erityisesti äänekkäimpien johtohahmojen kirjoituksista. Jos joku paljastaa heidän pehmotaustansa, he esittävät syvästi katuvaa. Tämä on yleistä erityisesti siviilipalveluksen kohdalla.

Nationalismissahan tällainen ”isänmaanpetturuus” koetaan luopiomaisuudeksi, heikkoudeksi ja syväksi häpeäksi. Sitä kompensoimaan siviilipalvelusmiehet useimmiten aloittavat voimailu- tai aseharrastuksen. Yleensä molemmat.

Suomettajasiviilipalvelusmiehet myös kertovat seuraajilleen sekä kriitikoilleen, että ”menisivät nyt armeijaan mikäli käsky kävisi”. Tosin soluttautujan mukaan mainitut henkilöt vaikuttavat lähikontaktissa herkästi punastuvilta romantikoilta, joista ei tosipaikan tullen missään nimessä olisi kylmiksi tappokoneiksi. Soluttautuja kertoo, että heitä voisi lähinnä luonnehtia päiväunelmoiviksi egoisteiksi ja narsisteiksi, jotka loukkaantuvat pienimmästäkin heikkouden vihjauksesta.

Tästä syystä pääsuomettajat ”metsästävät” herkkäuskoisia käännytettäviä retorisen kikkailun ja homoeroottisen flirtin avulla. Saamansa saaliin he usuttavat suorittamaan käytännön toimintaa puolestaan. Johtajat tyytyvät laatimaan erilaisia luonnosmaisia ohjelmia sekä toiminta-ajatuksia. Joskus hekin tosin saattavat aggression kourissa uhota varsin kovasanaisestikin. Toistaiseksi siviilipalvelusmiehet eivät ole lähteneet kaduille räiskimään.

2. Sotilaallinen ja seksuaalisväritteinen organisaatio

Suomettajien järjestäytyminen on erittäin sotilaallista, vaikka suurin osa johtohahmoista on siis siviilipalvelusmiehiä tai reservissäkin käyttökelvotonta ainesta varsinaiseen taistelutoimintaan. Yleisesti käyttökelvottomuuden syynä ovat erilaiset mielenterveydelliset ongelmat. Osa mielisairaimmista keskeisistä toimijoista on soluttautujan mukaan valmis ryhtymään puhdistuksiin ja likvidoimaan ”mokuttajia” sekä maahanmuuttajia. Itsemurha-ajatuksia ja megalomaniaa esiintyy usein yhdessä ja samassa henkilössä. Depressio, valtafantisointi ja neuroottisuus on yleistä.

Organisaatiossa on useasta kansainvälisestä rikollisjärjestöstä tuttuja piirteitä, muun muassa itsenäisiä paikallissoluja. Ase-, voimailu- ja taistelulajiharrastus on yleistä. Näihin liittyy voimakas, toverillisuuden rajat ylittävä homoeroottinen komponentti. Saunailloissa nautitaan runsaasti päihteitä ja selänpesun ohella suoritetaan myös hieman syväluotaavampia toimenpiteitä.

3. Valmius katuväkivaltaan ja natsiorganisaation malli

Erilaisia SA -tyyppisiä väkivaltaan tarvittaessa kykeneviä katupartioita on suunniteltu ja niitä on ainakin Turussa järjestetty. Yöllistä terroritoimintaa on useaan otteeseen harkittu.

Maahanmuuttajien pahoinpitelyä on pidetty positiivisena asiana ja siihen on jäsenistöä jopa suoraan yllytetty. Tätä ei tehdä julkisesti, koska suomettajat haluavat esiintyä maltillisina, demokraattisina ja suvaitsevaisina. Tosiasiassa kaikki päähenkilöt ovat fasisteja tai kansallissosialisteja. Maltillinen nationalismi on tietoisesti luotu myytti. Taustalla on kivikova natsi-ideologia.

Keskinäisiä riitoja julkisuudessa vedetyn linjan kovuudesta käydään toistuvasti, mutta vielä eivät aivan raivopäisimmät suomettajat ole saavuttaneet järjestöissä johtoasemaa. On hyvin todennäköistä, että osa järjestöissä toimivista asehulluista sekä taistelu- ja voimailulajien harrastajista on itse humalapäissään pahoinpidellyt maahanmuuttajia. Huhuja tällaisesta liikkuu antifasististen piirien ohella myös suomettajien itsensä keskuudessa.

Käytännössä julkisuudessa vedetyn linjan ”pehmeys” johtuu soluttautujan mukaan siitä, että usea suomettajien johtohahmo on onnistunut pääsemään vaaleissa ehdokkaaksi Perussuomalaisten listoilta. Vaikka puolue tekee julkisuudessa selvän pesäeron rasisteihin, on väkivaltaiseen vallankumoustoimintaan valmis uusnatsijoukko tosiasiassa jo varsin hyvin sisällä puolueessa.

Usea keskeinen suomettaja on Perussuomalaisten jäsen ja puolueen kaappaamista omien radikaalimpien tarkoitusperien ajamiseksi harkitaan vakavissaan.

4. Illanvietot ja seksuaaliset perversiot

Järjestöissä harrastetaan yksityisiä ”aseveli-illanviettoja”, ravintolailtoja sekä erilaisia leirejä. Illanvietoissa katsellaan kansallistuntoa ja seksuaalista kiihkoa nostattavia elokuvia, muun  muassa Edvin Laineen Tuntematonta sotilasta, ja kuunnellaan uusnatsiyhtyeiden musiikkia.

Natsitervehdykset kohdistettuna Suomen siniristilippuun ovat yleisiä humalatilan saavuttaessa tietyn pisteen. Veljellisyys muuttuu usein tässä vaiheessa suoraksi homoeroottiseksi yhdynnäksi. Paidat riisuttuna suomettajat pullistelevat hiestä kiiltäviä lihaksiaan ja kohta jo housutkin riisutaan. Värisevien pakaroiden väliin kaadetaan keskiolutta ja piiritansseista muodostuu lähes joka kerta sodomistiset joukko-orgiat.

Johdossa toimivat siviilipalvelusmiehet eivät useinkaan kykene näihin tosiasiallisiin seksuaaliakteihin, koska heillä on huomattavia potenssiongelmia. Posket punoittaen he kuitenkin ”piiskaavat” rivisotilaita irstailuun, yrittäen väkisin lietsoa hekumaa myös omissa näivettyneissä, heikkouttaan tutisevissa kupeissaan.

5. Samastuminen viikinkiurhoihin sekä pidäkkeetön itsensä jumalointi

Suomettajat näyttävät valitsevan internetissä käytettäväksi nimimerkiksi usein germaanis-skandinaavisesta perinteestä juontuvia nimiä. Julkilausutusta kristillisyydestään huolimatta he samastuvat voimakkaasti pakanalliseen traditioon ja saavat näin keinotekoisesti nostettua äärimmäisen heikkoa itsetuntoaan.

Vertaamalla itseään menneisyyden väkeviin viikinkiuroihin sekä pakanajumaluuksiin johtohahmot hakevat rivijäseniltä homoeroottista auktoriteetin ihailua. Yleensä he kuitenkin ovat päihdeongelmaisia, mielisairaita, ylipainoisia, huonokuntoisia ja fyysisesti heikkoja.

Eräitä raajarikkoja heidän parissaan on myös tavattu. Vanhimmat heistä ovat suoranaisia kehäraakkeja, jotka hädin tuskin kykenevät omin voimin liikkumaan. Täydellinen avuttomuus, psykofyysinen riippuvuus muista, saattaa selittää ”yhteisöllisyyden” kaipuuta sekä haaveilua ”valloittajarotuun” kuulumisesta.

6. Fantasiat valloittajarotuun kuulumisesta

Organisaation parissa halveksitaan ”neekereitä” ja ”muslimeita” sekä esitetään sukupuoliyhteys näiden kanssa inhottavassa valossa. Kuitenkin jäsentapaamisissa on yhdessä katseltu pornografisia elokuvia, joissa esiintyy erityisesti afrikkalaisia naisia ja miehiä. Sekä homo- että heteroseksuaalista hekumaa mainittuja etnisiä ryhmiä kohtaan on havaittavissa, vaikka se siis julkisesti kielletään ja torjutaan.

Kuten edellä ilmeni, keskivertosuomettaja ajattelee kuuluvansa valloittajarotuun eikä halua ”sekoittua” alemmaksi koettujen kansojen kanssa. Järjestöissä vastustetaan avoimesti ”kansojen luonnotonta sekoittamista” asiaa tarkemmin määrittelemättä.

Rotujen väliset parisuhteet tuomitaan jyrkästi ”dysgeniana” eli geneettisenä rappiona. Termi pyritään määrittelemään tieteelliseksi naamioidun diskurssin avulla arvovapaasti, mikä ei tietystikään luonnistu, koska sana eksplisiittisestikin on hyvin vahvasti arvolatautunut. Se on peräisin 1800-luvun romanttisista ja valetieteellisistä rotuopeista, joita natsit käyttivät rotuideologiansa oikeuttamisessa.

7. Ryhmädynamiikka ja yksilöiden heikkous

Usein kansallistunkkaisuus lujittaa heikoista yksilöistä koostuvaa ryhmää yhteistapaamisten ja leirien ajaksi. Tämä on kuitenkin vain väliaikaista, sillä kohta kun tapaaminen on ohi, on jokainen taas yksin internetissä vuodattamassa elämäänkyllästymistään ulko- tahi sisäryhmän niskaan. Jos ulkoryhmää ei koeta jatkuvasti uhkaksi, kohdistuu konfliktihakuisuus omaan ryhmään. Keskinäiset nahistelut ovat yleisiä. Jopa korkeimmassa johdossa olevat, ammuntaa harrastavat siviilipalvelusmiehet saavat usein sapiskaa kiihkeimmiltä ihailijoiltaan.

Keskinäisen nahinan perusteella on melko selvää, että mikäli tällainen organisaatio saisi esimerkiksi poliittista valtaa, ryhtyisi se ensimmäiseksi sisäisiin puhdistuksiin ”oikeaoppisuuden” sekä ”yhtenäisyyden” varmistamiseksi.

Johtajille uskollisimmat jäsenet ovat erikoistuneet nationalismin teoriaan ja usein he kirjoittelevat ”kansamme yhteisestä arvopohjasta”, ”kristillisestä kulttuuriperinnöstä” sekä ”yhteisöllisyydestä”.

Eräät rotupuhtautta avoimesti ajavat turhautuneet pikkuporvarit pyrkivät perustelemaan natsisminsa sosiobiologialla ja älykkyystutkimuksella, jotka molemmat ovat valetieteitä. Aiheesta ovat kriittisesti kirjoittaneet muun muassa arvovaltainen geneetikko professori Petter Portin sekä amerikkalainen biologi Stephen Jay Gould. Suomettajien rotuteoreetikot kuitenkin nojaavat sosiobiologien rasistisiin teorioihin ja ohittavat täysin esitetyn kritiikin.

8. Kansallistunkkaisuuden ideologiasta

Mainittu ”oikeaoppisuus” on järjestöjen sisälläkin hyvin hajanainen sekoitus erilaisia mytologisrasistisia natsioppeja sekä nationalismin sosiologisia taikka sosiobiologisia selitysyrityksiä. Usein esitellään joitakin valetieteellisiä teorioita, joissa oma ”rotupuhdas” ryhmä asetetaan eloonjäämistaisteluun ”uhkaavia” maahanmuuttajia vastaan. Teoriat perustuvat soluttautujien haastattelemien yliopistoasiantuntijoiden mukaan täydellisiin väärinkäsityksiin mainittujen alojen diskurssista. Yleisimmin termejä sekä teorioita käytetään vain tukemaan omia poliittisia tarkoitusperiä.

Eräissä internetissä käydyissä väittelyissä on jopa paljastanut, että joutuessaan vastakkain todellisten asiantuntijoiden kanssa suomettajien rotu- ja älykkyystutkimusteoreetikot eivät ole kyenneet perustelemaan rasistisia käsityksiään tieteen avulla. On ilmennyt, että he eivät ymmärrä alojen tutkimuksesta juuri mitään. Silti he pitävät itseään valittuna kansana ja suoranaisena herrarotuna.

Jotkut mielisairaimmista rotuteoreetikoista väittävät sisäsiittoisten suomalaisten olevan maailman älykkäin kansa. Kuitenkin historiaa tuntevalle on selvää, että suomalaiset ovat aina olleet lakeijakansa, muiden herruuden alainen tsuhnaorjarotu. Tämä tieteellinen tosiseikka torjutaan järjestelmällisesti suomettajapiireissä ja sitä ylikompensoimaan on kehittynyt natsi-ideologia suomalaisista sankarillisena valloittajarotuna.

Jälkikirjoitus: Rujo, raihnainen todellisuus

”Sankarillinen valloittajarotu” ja sen itsensä nimittänyt ”eliitti” koostuu siviilipalvelusmiehistä, akateemisista verokuppareista, mielisairaista, pitkäaikaistyöttömistä, turhautuneista pikkuporvareista, sairaseläkeläisistä, päihdeongelmaisista ja raajarikoista.

Mikäli tällainen homoeroottinen lahko onnistuu pääsemään valtaan Perussuomalaisissa, Suomi saa ensimmäisen konkreettisen kosketuksen siihen roskajoukkoideologiaan, joka Saksassa onnistui huijaamaan lähes koko kansaa 1930-luvulla tunnetuin seurauksin. Sitä häpeää Saksa maksaa vielä tänäkin päivänä, vaikka painajainen itse ei kestänyt kuin reilut kymmenen vuotta.