Sisäpiiritieto on aina arvokasta. Otan käsiteltäväksi narsististen suomettajaniljakkeiden usein käyttämän halventavan termin ’kiljuskini’. Huomioon kannattaa ottaa se, että kiljuskinissä halveksitaan lähinnä hänen juutalaisvihaansa sekä ulkoista habitusta. Rasismi on tietysti kansallismielisissä piireissä ihan OK juttu ja skiniä suorastaan palvotaan akateemisten kulissien takana.
Salonkinationalisti, joka on paremmin koulutettu, yleensä akateemisessa maailmassa työskentelevä rusoposkinen elitistisnobi, kavahtaa räyhäävää, rahvaanomaista punaniskakiljuskiniä vaistomaisesti. Tähän liittyy toki homoeroottista ambivalenssia, koska moni skini on lihaksikas sekä väkevä ja akateeminen suomettajatohtori taas yleensä varreltaan vähäinen sekä herkästi punastuva.
Tosin myös ylipainoisia, pahalta tuoksuvia alkoholistiskinejä on toreilla sekä alhaisopiirien suosimissa ravitsemusliikkeissä toistuvasti pantu merkille. Näitä lökäpöksyissä huojuvia rujoja suomalaissikoja hienostuneiden ”isojen herrojen” on helppo solvata elitistisissä vuodatuksissaan. Kulissien takana he kuitenkin ovat sankareita, ”hyviä sällejä”, ”reiluja jätkiä” sekä ”maan suolaa”. Paskan ja viinan haju ei haittaa, kun tarvitaan keinoja kaihtamattomaan väkivaltaan kykeneviä katutason toimijoita. Muuan länsisuomalainen kiinteistönhuoltoalan ammattilainen, suomettajalahkon ydinhahmo, on selkeä rajatapaus ja piireissä erittäin arvostettu. Onko hän enemmän skini kuin snobi, kysyvät useat organisaation johdossa ja sen välittömässä läheisyydessä olevat tahot.
Skinien rasismin kansallismieliset yli-ihmisopit sisäistänyt Pekka Eric Auvinen tuomitsee samoin kuin muutkin suomettajarotat. Auvinen piti itseään rotupuhtaan herrakansan jäsenenä, valittuna sekä valaistuneena. Auvisen yhteydet kansallismielisiin organisaatioihin ovat tiedossamme. Heidän ideologiansa ovat yhteneväiset sosiobiologisesti ymmärrettyä luonnonvalintaa myöten. Tämän havaitsee välittömästi asiaan paneuduttuaan.
Auvisen viha kollektivismia sekä uskontoa kohtaan tosin aiheutti hänelle ongelmia kristillismielisissä, ”kansankokonaisuutta” propagoivissa eliittinatsipiireissä. Elitismin Auvinen kuitenkin organisaation johtohahmoilta vaivatta omaksui. Auvisen teksteistä ilmenee myös hyvin selkeällä tavalla, että hän tosiasiassa oli hyvin uskonnollinen sekä kaipasi kollektiivia, ”älyllistä ihmisvalioeliittiä ja herramoraalia”. Auvinen piti itseään ihmisjumalana, kuten suomettajien johtohahmotkin.
Kysymme siis, miksi skinien rasismi ei ole OK. Siksi, ettei älyllisesti heikko skinhead osaa perustella rasismiaan sosiobiologian ja muun valetieteen avulla. Skinheadia pidetään liian tyhmänä kuuluvaksi eliittiin sekä varsinaiseen herrakansaan. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, että ruotsalaisskinejä ihaillaan. Ilmeisesti ruotsalaiset herrakansaskinit ovat suomettajien mielestä astetta suomalaiskollegojaan fiksumpia ja kenties jopa hallitsevat sosiobiologian sekä älykkyystutkimuksen alkeet. Tästä soluttautujaopiskelijamme eivät ole aivan varmoja. Asiasta liikkuu piireissä ristiriitaista tietoa ja eräät isot kihot ovat avoimesti eri mieltä rivejä repivästä skinikysymyksestä.
Akateeminen, valetieteelliseen diskurssiin verhottu rasismi tulee siten teorian tasolla erottaa avoimesta katutason kiljuskinirasismista. Akatemiassa tai arvostetussa yrityksessä työskentelevä salonkisuomettaja ei halua samastua pesäpallomailaa ja maihinnousukenkiä aseina käyttävään nahkapääöyhöttäjään, vaikka pistooliammuntaa ja taistelulajeja harrastaakin. Silti eräs johtavista suomettajasnobeista on vähän aikaa sitten avoimesti asettunut tukemaan oikeudessa rasistisesta rikoksesta tuomittua kiljuskiniä verkkosivustollaan. Elitismikin saa siten väistyä, kun kollektiivin rivit ovat uhattuna. Rasismi on tietenkin yhdistävä tekijä. Jos omaa rotua puolustetaan, mikä tahansa on sallittua.
Skinheadin ja salonkinationalistin erottaa käytännössä vain hiusten pituudesta ja erosta niskan sekä poskien punoituksessa. Rasismissa ei ole mitään eroa.
