Johannes Nälkäkorpi on julkaissut soluttautujansa haastattelun toisen osan.
Tartun tässä yhteen, akateemisen tuttavamme usein esille nostamaan asiaan. Se on aiemmin mainittu punavihreys, josta on vain lyhyt askel täysnatsiksi.
Suurin osa suomettajien kovaa ydintä on kääntynyt foorumi- ja blogiväittelyissä nationalistiksi. He ovat menneet ”näyttämään taivaan merkit niille saatanan rasistipaskoille”, mutta väittelyn tuoksinassa vähitellen omaksuneet nationalistien retorisesti taitavasti muotoillut väitteet ja kääntyneet. Juuri käännynnäisistä tulee kiihkeimpiä suomettajia.
Tiedossamme on, että kansallismielisten riveissä suurta suosiota nauttivat, herkästi punastuvat siviilipalvelusmiehet, myös niin sanottu iso herra, ovat entisiä punavihreitä suvaitsevaisuskovaisia. Arvattavasti minä olen heidän mielestään tällainen ”suvaitsevainen”, vaikka mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.
Kuten Nälkäkorven haastattelema kokoomuslainen tyttö, näen punavihreän ja kansallistunkkaisen elitismin saman kolikon kääntöpuolina. Tärkeää on saada kuulua oikeassa olijoiden herrakastiin, eliittiin. Kansa, rahvas, on typerää. Me olemme totuus, sanovat nämä kansamme mädättäjät.
Punavihreiden epädemokraattisuus, ekofasismi, on kaikkien tiedossa. Militantti isänmaan vastaisuus tai vastaavasti kiihkoisänmaallisuus on heille tyypillistä. He mellastavat itsenäisyyspäivänä presidentin linnan edustalla tai järjestävät anarkistisia mellakoita sekä tappelevat poliisin kanssa. Saavat mitä ansaitsevat, kun saavat pampusta, jos minulta kysytään. Toiset, enemmän ekofasistiset viherpiipertäjät, ovat korostetun isänmaallisia ja haluaisivat rajat kokonaan kiinni. Molemmat tahot muistuttavat kansallistunkkaisuuden edustajia enemmän kuin he itse arvaavatkaan.
Kun tarkastelemme suomettajatsuhnia, näemme heti vastaavuuden edellisiin. Epädemokraattisuus ja militarismi ovat sisäänrakennettuna kansallismielisyyteen. Suoranainen fasismin ja kansallissosialismin palvonta on myös tyypillistä. Eräs jo vanhemman iän saavuttanut äärinationalistilääkäri on myös entinen punavihreä ja kyseessä oleva rasistihörhö kirjoittelee netissä itsestään ”suohirviönä” ja kansallissosialistina. Tämä lääkäri ylentää itsensä herrakansan jäseneksi, kun aiemmin vihreissä ei aseman nostaminen onnistunut. Katkeruus ja pettymys ajoivat miehen suoraan kansallistunkkaisuuden aivosoluja syövyttävään syliin.
On aina mieltä kiinnittävää vertailla ääripäitä toisiinsa. Kansallismieliset muistuttavat punaviherpiipertäjien sekä ekofasistien ohella myös muslimifundamentalisteja. Kollektivismi, ”kansankokonaisuuden” edistäminen, on heille korkein arvo. Juuri samanlaista ”yhteisöllisyyden” kritiikitöntä ihailua tavataan punavihreissä sosialistinuorissa sekä ekofundamentalisteissa. Jopa useasti mainittu keski-iän ylittänyt kiinteistöhuoltoalan ammattilainen taikka lääkäri ovat tässä suhteessa täsmälleen kuin teini-ikäinen sosialistianarkisti-idealisti. Lahopäisyys ei muutu, vaikka ideologia muuttuisi. Mainittu kiinteistöhuoltoekspertti ei tosin ole koskaan ollut punavihreä, vaan aina kivikova, sääliä tuntematon ”fascisti”. Ainakin omasta mielestään.
Onpahan jopa ilmennyt huhuja, joiden mukaan Suomen islamistipuoluetta puuhaavat tahot olisivat hekin entisiä kommunisteja taikka punavihersosialisteja. Kääntyminen islamiin on heille samanlainen ideologinen pelastusvene kuin suomettajan kääntyminen natsismiin. Rätti päähän ja kajalia silmännurkkaan, tai vaihtoehtoisesti pistooli taskuun ja nyrkkeilysalille ”neekereitä” hakkaamaan. Pääasia, että saa kollektiivista valtaa ja sen myötä päteä toveripiirissä. Romanttisia idiootteja, jos minulta kysytte.
Muslimifundamentalisti ja natsi ovat sukulaissieluja. Molemmissa on punaviheranarkismille tyypillistä kollektivismia, pakoa omasta identiteetistä johonkin suurempaan ideaaliin, ”kansaan” tai ”islamin taloon”. ”Sharia olisi mahtava juttu”, sanoo islamisti. ”Sharia olisi kamala juttu”, sanoo suomettaja. ”Shariaa pitää suvaita, koska se on kapitalismin vastainen oppi aivan kuten ihanainen marxismi”, sanoo demokratiaa vihaava punaviherpölvästi. Punavihersosialismi on pahimman lajin kollektivismia, ihmiskunnan vitsaus numero kolme. Kansallistunkkaisuus ja muslimifundamentalismi sentään hakkaavat sen, mainitussa järjestyksessä. ”Sharia on maapallon pelastus”, sanoo sen sijaan ekofasisti. Ekofasismia en erottele kansallistunkkaisuudesta, ne ovat yksi yhteen.
Suomettajien kytkökset ekofasistipiireihin ovat näet yleisesti tiedossa. Pekka Eric Auvinen ihaili Linkolaa, samoin kansallismielisten johdossa oleva nihilisti ja usea muu keskeinen natsivaikuttaja. Ekofasismi on kansallismielistä ja Linkola avoimesti sosiobiologi, maahanmuuttokielteinen sekä rasisti. Linkola on myös ylistänyt natseja. Ja teinituhero sekä silmät kosteana kaduilla meuhkaavat punaviheranarkistikettutytöt puolestaan ihailevat Linkolaa. Ympyrä on sulkeutunut ja maa makaa mahallaan. Limbossa.
Mikään näistä ääriryhmistä ei edes yritä saada aikaan asiallista keskustelua maahanmuutosta tahi yhteiskunnallisesta kehityksestä. Kaikki ovat absoluuttisesti oikeassa, vaikkakin toistensa kanssa enemmän tai vähemmän konfliktissa, eikä kompromisseja tunneta.
Suomettaja, punavihreä anarkisti, ekofasisti ja muslimifundamentalisti ovat samasta, läpilahosta pässinpuusta veistetyt. Demokratia on heille myrkkyä, kuten se meille taviksille on elämän eliksiiri.
