Naisena ja luontorakkaana perheenäitinä minua kiinnostaa luonnollisesti naisen itsetunto. Erityisesti minua kiinnostaa suomettajarottanaisten huono kämmynisti-itsetunto. Olemme aiemmin tähdentäneet natsien alemmuudentunnosta nousevaa itsekorostustarvetta ja piilohomoutta. Tämä näkyy erityisen selkeästi isänmaata puollustamaan heittäytyneiden wanna-be-kultturistivalkyyrioiden kohdalla, jotka hakeutuvat ohutveristen, rotuliberaalien sivari-impotenttien perään tosimiesten sijasta.
Kukapa mitätön kämmärisihteerikkö ei arkisen aherruksensa lomassa haaveilisi mahtavista viikinkiuroista ja heidän arjalaisesta siitoskyvystään, kun lähipiirissä on vain herkästi punastuvia, kuolonkalpeita, langanlaihoja isänmaanpettureita sekä käpykaartilaisia nettinatseja. Kukapa mitätön sihteerikkö ei haaveilisi olevansa uljas valkyyria, valkoisen rodun ylipapitar, istuessaan William K:ssa yliopistolla, sairauseläkkeellä ja työttömyyskortistossa näivettyneiden hinttisinttien seurassa.
Maatiaistanttararotumme edustajiin lukeutuva suomettajarottanainen on hiljattain Mestarin avohoito-osastolla pohtinut rotuneuroottista suhdettaan suvaitsevaisuuteen. Valkyyriaksi ja geneettiseksi katajaiskantaemoksi halajava rempseä tsuhnattaremme ei tietysti inhimillisestä kohteliaisuudesta ja hyvistä tavoista perusta tuon taivaallista, vaan sanoo ihan suoraan, että jos suvaitsevaisuus merkitsee neekerien ja muslimien suvaitsemista, ei suomalaisten tule ryhtyä suvaitsevaisiksi eikä Suomen pidä muuttua aidosti suvaitsevaisuuteen pyrkiväksi yhteiskunnaksi.
Tässä römeä sekä tomera natsitantta ilmaisee taas kerran Mestarin tukijoukkojen onton, keuhkotaudin lyömän rintaäänen. Kansallistunkkaisten rasistiämmien on turha leikkiä sivistynyttä kunnon kansalaista ja isänmaan ylimyspuollustajavalkyyriaa, kun heidän vauhkoilta riveiltään voi suoraan lukea, että he ovat pelkkiä suvaitsemattomia kansankiihottajia. Juuri niin kuin palvomansa akateemiset työtävieroksuvat slavofiilisivarit, rotualemmuushysteriasta kärsivät luontorakkaat perheenisät, yhteiskunnan tukia kuppaavat ikuiset rotuteoreetikko-opiskelijat sekä pitkäaikaistyöttömät, kusiaivoiset nettinatsit.
Kun sivarinatsien ortodoksikristilliseen ryssänihailuun yhdistyy aikaisemmin hahmottelemamme isänmaallista luterilaisuutta halventava hurrinperseennuoleminen ja viikinkihaaveilu, emme voi välttyä näkemästä, mistä natsiämmän itsetunto on tehty. Hyvin verettömistä aineksista koostuu arjalaisen wanna-be-valkyyrian pako arjesta, omasta mitäänsanomattomuudesta, eikä siinä diskussioanalyysi taikka feministien herjaaminen auta. Suvaitsevainen tulee vain ihmisestä, joka suvaitsee itseään. Natsiwanna-be-kultturistivalkyyria ei suvaitse edes sitä, että hän on tsuhnageeneillä varustettu alhaisen älykkyysosamäärän omaava rotuneuroottisliberaali metsäläistanttara. Siinäpä meillä isänmaan puollustajia kerrakseen. Muuttaisivat saatana Moskovaan taikka Ahvenmaalle. Tai Bayreuthiin.
