Wanna-be-valkyyriat, rasistinen rotuneuroottisuus ja suvaitsevaisuus

Naisena ja luontorakkaana perheenäitinä minua kiinnostaa luonnollisesti naisen itsetunto. Erityisesti minua kiinnostaa suomettajarottanaisten huono kämmynisti-itsetunto. Olemme aiemmin tähdentäneet natsien alemmuudentunnosta nousevaa itsekorostustarvetta ja piilohomoutta. Tämä näkyy erityisen selkeästi isänmaata puollustamaan heittäytyneiden wanna-be-kultturistivalkyyrioiden kohdalla, jotka hakeutuvat ohutveristen, rotuliberaalien sivari-impotenttien perään tosimiesten sijasta.

Kukapa mitätön kämmärisihteerikkö ei arkisen aherruksensa lomassa haaveilisi mahtavista viikinkiuroista ja heidän arjalaisesta siitoskyvystään, kun lähipiirissä on vain herkästi punastuvia, kuolonkalpeita, langanlaihoja isänmaanpettureita sekä käpykaartilaisia nettinatseja. Kukapa mitätön sihteerikkö ei haaveilisi olevansa uljas valkyyria, valkoisen rodun ylipapitar, istuessaan William K:ssa yliopistolla, sairauseläkkeellä ja työttömyyskortistossa näivettyneiden hinttisinttien seurassa.

Maatiaistanttararotumme edustajiin lukeutuva suomettajarottanainen on hiljattain Mestarin avohoito-osastolla pohtinut rotuneuroottista suhdettaan suvaitsevaisuuteen. Valkyyriaksi ja geneettiseksi katajaiskantaemoksi halajava rempseä tsuhnattaremme  ei tietysti inhimillisestä kohteliaisuudesta ja hyvistä tavoista perusta tuon taivaallista, vaan sanoo ihan suoraan, että jos suvaitsevaisuus merkitsee neekerien ja muslimien suvaitsemista, ei suomalaisten tule ryhtyä suvaitsevaisiksi eikä Suomen pidä muuttua aidosti suvaitsevaisuuteen pyrkiväksi yhteiskunnaksi.

Tässä römeä sekä tomera natsitantta ilmaisee taas kerran Mestarin tukijoukkojen onton, keuhkotaudin lyömän rintaäänen. Kansallistunkkaisten rasistiämmien on turha leikkiä sivistynyttä kunnon kansalaista ja isänmaan ylimyspuollustajavalkyyriaa, kun heidän vauhkoilta riveiltään voi suoraan lukea, että he ovat pelkkiä suvaitsemattomia kansankiihottajia. Juuri niin kuin palvomansa akateemiset työtävieroksuvat slavofiilisivarit, rotualemmuushysteriasta kärsivät luontorakkaat perheenisät, yhteiskunnan tukia kuppaavat ikuiset rotuteoreetikko-opiskelijat sekä pitkäaikaistyöttömät, kusiaivoiset nettinatsit.

Kun sivarinatsien ortodoksikristilliseen ryssänihailuun yhdistyy aikaisemmin hahmottelemamme isänmaallista luterilaisuutta halventava hurrinperseennuoleminen ja viikinkihaaveilu, emme voi välttyä näkemästä, mistä natsiämmän itsetunto on tehty. Hyvin verettömistä aineksista koostuu arjalaisen wanna-be-valkyyrian pako arjesta, omasta mitäänsanomattomuudesta, eikä siinä diskussioanalyysi taikka feministien herjaaminen auta. Suvaitsevainen tulee vain ihmisestä, joka suvaitsee itseään. Natsiwanna-be-kultturistivalkyyria ei suvaitse edes sitä, että hän on tsuhnageeneillä varustettu alhaisen älykkyysosamäärän omaava rotuneuroottisliberaali metsäläistanttara. Siinäpä meillä isänmaan puollustajia kerrakseen. Muuttaisivat saatana Moskovaan taikka Ahvenmaalle. Tai Bayreuthiin.

Suomettaminen roskakirjallisuutena, iskelmänä

Suomettamisen kauheus perustuu samaan ristiriitaan, jolla korviamme raastavat Mikko Alatalon (Kesk.) iskelmät. On kaksi ulottuvuutta, sodan ja rauhan maailma. Normaalioloissa sota ja rauha eivät kohtaa. Ne kohtaavat vain Leo Tolstoin romaanissa. Stephen King ja Tolkien ovat natsismiin ja logiikantajuun johtavaa roskaa. Pthyi.

Internet on luonut sodan ja rauhan ulottuvuudelle kosketuspinnan meidän maailmamme kanssa. Kukaan ei tiedä, kenet saa vastaansa ja milloin. Mikään ei ole sitä, miltä se näyttää. Surrealismin kauneus on sotaa ja rauhaa. Läsnäolon tuskassa yksinäinen ihminen hakee itseään. Mestarin sammalmätäsvarpaiden välissä ei metsähiisi laula eikä sihise. Nettirasistin laumasielu paisuu ja oma paska haisee hyvältä.

Onneton se tsuhna, joka isäänsä ja kansaansa vastaan kääntyy. Onneton se natsi, joka äitinsä maan murhaa. Suomettajuus on sairaus, synti, josta voi parantua. Kansallistunkkaisuus on munattomuutta, epätoivoa, typeryyttä, itkuvirsiä ja omahyväisyyttä. Vain totaalinen sota tekee miehiä. Rauha tappaa. Vaadimme Karjalan takaisin.

Punaviherfasisti on rasisti. Seppo Lehto, ryssänpunainen maaliskuu kutsuu ja möllöttää sinua.

Lentäjän poika

Hyvä ystäväni Johannes Nälkäkorpi kirjoitti äskettäin näin:

 ” Lauantaina eräs tunnettu kansallismielinen, joka on ollut syytettynä kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta, hiipi kansallismielisen rottamaiseen tyyliin erääseen kansallismielisiä kiinnostavia aiheita käsitelleeseen esitelmätilaisuuteen. Kansallismielinen yritti varastaa tilaisuudesta siellä kaupan olleita kirjoja, mutta tilaisuuden järjestäjän poika huomasi rikoksen olevan tekeillä ja pakotti kansallismielisen varkaan antamaan kirjat takaisin. Tapaukselle on riittävästi todistajia, jotta kansallismielinen varas saadaan vastaamaan teostaan.”

Kuule Johannes, tämä lässytys ei pidä paikkaansa. Satuin nimittäin näkemään tapauksen lähietäisyydeltä ja siinä oli yksinkertaisesti kyseessä ihan vaan pelkkä väärinkäsitys. Oikeastaan ”järjestäjän poika” antoi luihun kansallismielisen ottaa kirjat selailtavaksi, mutta tuli myöhemmin katumapäälle ja nappasi typerät paskakirjansa suomettajarotalta pois. Kai sekin joku saatanan ateistipaska oli. Se poika meinaan, vaikka ei se kyllä minusta pojalta näyttänyt. Se rottakin on ehkä joku perkeleen ateistihörhö, en tiedä, ihan oikeasti.

Kävin siinä pöydällä väliajalla ja siinä oli joku Muhammad-kirjakin, varmasti äärioikeistolaista hapatusta, jota liukas paskariukunatsi kävi pari kertaa pikkuisen nuuskimassa. Ihme hiippareita pöydän vieressä oli vaikka kuinka monta, ainesta vittu useampaankin Stephen King -romaaniin. Joku saatanan ”hiekkaneekerikin” siinä piipahti ja yksi hörhöistä oli ilmiselvä muslimifanaatikko. Parrasta sen jo näki. Sitten siinä oli joku ihan helvetin outo tyyppi, joka salissa puhui jotain jostain perkeleen mustasta kivestä ja kiss my ässistä. Sillä oli joku kuolleesta eläimestä valmistettu karvareuhka päässä. Ei tainnut olla vegaani se kaveri. Kettutyttöjä ei näkynyt, muuten ne olisivat spreijanneet sen lakin. Saatanan kommariviherpiipertäjänatsit. Hyi vittu.

Sanoisin, että se oli hyvin tyypillinen ateistihörhötapahtuma, ei siellä terveitä ihmisiä juurikaan näkynyt. Oli siellä tosin yksi nuori mies, semmoinen vaalea, joka vaikutti kuitenkin punaviherkommarisoluttautujalta ja islamofiililtä. Muuten se puhui kyllä ihan asiaa, mutta se oli valitettavasti täyttä paskaa sekin. Minäkin sain kysyä muutaman kysymyksen punavihersuomettajilta ja piilonatseilta. Se harmaa kanadalainen äijä puhui ihan kummia juttuja, menivät ohi korvien kun oli muuta ajateltavaa. Tarkkailin ympäristöäni herkeämättä.

Paikalla näkyi lähemmässä tarkastelussa tosiaan olevan lukuisia punaviherkaappinatseja ja muutamia Suomen Sisun jäseniä. ”Ison herran” tukiryhmä oli vahvasti edustettuna. Huomasin ainakin Pellervo Paskapäänpojan ja pari muuta läpimätää suomettajaskinisikaa. Kaikki havaitsivat, ettei siinä kukaan nähnyt kenenkään ”poikaa” eikä ketään oikeaa ”varasta”. Ei siellä mitään ”poikia” ollut.

Homma vaikutti harmittomalta akateemiselta markkinatapahtumalta, joskin tavallista typerämmältä, koska siellä oli natseja, viherpiipittäjiä ja ateistinihilistejä. Eli yritä nyt Johannes hyvä vähän rauhoittua! Uskot kaikki kaupungilla kiertävät huhut ja vasikkasikin on kaksoisagentti. Hiippareita on nurkissa jo muutenkin, älä katso joka puskaan, ainakaan kahdesti!

Häivyin sieltä kesken sen tekopyhän kaappinatsipartaradikaalin fanaattisen moraalisaarnan. Hyi vittu, en kestänyt sitä saatanallista paskanjauhamista, oli pakko lähteä ulos ja ensimmäisellä seiska A:lla kohti Kurvia, jossa vaihdoin varjoja harhauttaakseni kuuskutoseen. Yleensä otan tyynesti kuusseiskan Rautatientorilta, joten tämä nerokas manöveeri sekoitti natsivarjostajat takuulla. Minulla on kautta ladattuna kortille vielä muutaman päivän ajaksi. Bussikuski oli maahanmuuttaja, hyvin musta, komea ja ystävällinen herrasmies. Pääsin Paloheinään sutjakasti ja vedin verhot kiinni. Isä toi lapset illalla. Tein niille lauantaimakkaranäkkileivät ja laitoin petiin. Rasvasin pistoolin ja kiväärin, tarkistin lukot ja lippaat, sekä asetuin yöpuulle. Uni tuli vasta myöhään. Heräsin tokkurassa, suden hetkellä, parin tunnin levon jälkeen, liikaa painajaisia ja Diapamia veressä. Muistelin kauhulla äitiäni ja selailin Dead Zonea. Alleviivasin tärkeät kohdat.

Äitimuori tapasi mouruta krapula-aamuisin, miten kommarit ovat varastaneet isiemme maan ja pilanneet panimoteollisuuden sekä viinanpolttoperinteet. Isoisäni taisteli äidin mielestä turhaan, koska brenkusta tuli darra. Äitini kuoli myrkkyviinaan Lapinlahdessa, eräänä kuulaana lokakuun iltapäivänä. Äitini oli viisas, vaikka häntä Maunulan deekupiireissä kutsuttiin ”Räkäpää-Railiksi”.

Erilaisia älykkyystestejä työkseen tehnyt ystäväni on kertonut, että testit eivät mittaa mitään tärkeää ja kaikki rodut ovat yhtä älykkäitä. Kukaan ei ole voinut nähdä mitään varkautta, koska mitään varkautta ei ole tapahtunut, vaikka varaskin on tunnettuja rotumiehiä. Tatu Vanhasella on faneja ja ne ovat kommarivihernatseja, tätä kansallismielistä anarkistia lukuun ottamatta. Tshunien suku on rappeutunut eikä kestä ilman kansainvälistymistä, siitä tämä tapaus on osoitus. Rotumme hiipuu, aivan niin kuin viinamme laatu. Asioiden välillä on yhteys. Tietenkin.

Hyvä ystäväni Johannes, kerron sinulle nyt ihan vilpittömin mielin, että ”järjestäjän poika” on suomettajien salakieltä ja viittaa Edu Kettusen vanhaan hittiin ”Lentäjän poika”. Olet Johannes jo läpisuomettunut hanslankari siis itsekin. Natsismi ja kansallistunkkaisuus väijyvät kaikkialla, auta armias. Lentäisit Johannes korkealla, kuten minäkin. Mustalla helikopterilla. Katso ylös ja nouse siivillesi, niin näet kauemmas, näet punaista!

Luin toissapäivänä kertauksen vuoksi kirjasta, että rotuja ei ole. Se oli Gouldin oiva teos ja täynnä faktoja. Minulla on paljon kirjoja ja tieteellistä tietoa, koska työskentelen biotekniikan parissa. Roduista ja geeneistä on valitettavan lyhytmatka suomettamisen surkeaan suorämeeseen. Tiedän onnekseni, että natsipropaganda on valhetta. Tunnen faktat lukeneisuuteni ansiosta. Älykkyys- ja rotuteoriat ovat täyttä paskaa.

Laulan kenet tahansa suohon koska tahansa. Olen sanojen Ilmatar. Henkilökohtaisesti suosittelen normaalisti aina geneettisten klustereitten välistä eksogamiaa, mutta maailma on vapaa, joten jokainen tekee niin kuin haluaa. Vakaumuksellisille rotufanaatikoille suosittelen lähtökohtaisesti endogamiaa. Kun sanoin että en ole sanonut rotupuhtaudesta mitään, sanoin vain etten ole sanonut siitä mitään.

Kansallistunkkaisuususkonnon kannattajat ovat juuri sellaisia, että he eivät lainkaan suostu keskustelemaan eri mieltä olevien ihmisten kanssa. Mielestäni natsihulluuden kritisoijien pitäisi tässäkin suhteessa asettua henkisesti suomettajafanaatikkojen yläpuolelle. Kaikki faktoihin ja logiikkaan perustuvat argumentit ovat meidän puolellamme. Siksi meillä on keskustelussa vain voitettavaa. Opponenttiemme epärehellinen keskustelutyyli vain edistää meidän asiaamme antamalla puolueettomalle yleisölle kuvan meidän argumenttiemme loogisesta ja faktuaalisesta paremmuudesta. Natsifanaatikon ja -kriitikon keskinäinen väittely muistuttaa kreationistin ja tiedemiehen välistä väittelyä. Olen tiedenainen ja vihaan suomettajarottia, sosiobiologihörhöjä, punikkisivareita ja vihernatseja.

En ole koskaan varastanut mitään, vaikka Johannes väittäisi mitä. Kirjat, jotka vuonna 1973 jäivät Tukholmassa käsilaukkuuni, olisin kyllä maksanut. Mutta kun piti saada lääkkeet apteekista. Varjoja on nykyisin kaikkialla. Olen niitä ovelampi ja vikkelämpi. Ne haisevat, sitä paitsi. Rotan tuntee hajusta, suomettajatsuhnan löyhkästä.

Kävin iltapäivällä Eirassa harjoittelemassa pistooliammuntaa äänenvaimentimella. Laserkiikaritähtäimellä varustetun kiväärin otan mukaan seuraavalla kerralla, kun menen sinne yöllä. Muistin kumminkin jo nyt tarkistaa pusikot kahdesti. Rakas Johannes, ole tarkkana, ne tietävät missä asut! Varo punaisia pisteitä! Ja katsokin, että kielioppisi on virheetöntä!

Sivarisuomettaja presidenttinä?

Kuten blogissani olen havainnollistanut, suomettajat haluavat poliittista valtaa maahanmuuton lopettamiseksi ja muslimien sekä ”neekereiden” ajamiseksi pois Suomesta. Nyt on ilmennyt, että eräät kiivaimmista natseista haluavat lahkonsa ”ison kihon” aina presidentiksi asti. Tässä on kuitenkin isänmaallisuuden kannalta suuria ongelmia.

Vaaleissa menestyminen vaatii kansan suosiota. Muutama netissä vouhottava natsi-idiootti ei riitä läpimenoon. Otetaan tarkasteluun hypoteesin kannalta sellainen vaihtoehto, että presidenttiehdokas on kansallismielinen siviilipalvelusmies. Vaikka punavihreän sydämen omaava lässyttäjänatsi saisikin muutaman pölvästin lankaan, on kansan syvien rivien kusettaminen paljon vaikeampaa.

Perussuomalaiset on se kanava, jota sivarisuomettajat käyttävät avoimesti valtaan pyrkiessään. Miten syrjäyttää selkeä presidenttiehdokas Timo Soini? Miten saada sivarinatsi Soiniksi Soinin tilalle? Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala on armeijan käynyt mies. Hyväksyisikö edes hän sivaria puolueen presidenttiehdokkaaksi? Tuskin hyväksyisi.

Suomettajapässit melskaavat blogeillaan ja foorumeillaan. Heitä on muutama kymmenen, täysin sekopäistä seurakuntaa. Tästä lahoaivolaumasta ei vielä sivaripresidentille vaadittavaa äänimäärää irtoa. Muutaman älyllisesti heikon seuraajan natsit onnistuvat tietenkin sivarisuomettajan äänestäjäksi huijaamaan, mutta todellisuudentajua heillä ei ole. Totta kai suomettajat onnistuvat aina kusettamaan tuekseen joukon hyödyllisiä punikki-idiootteja, jotka kritiikillään itse asiassa tukevat natsien ideologiaa tajuamatta sitä itse. Riskejä siis on näköpiirissä. Mitä jos suomettajarotat sittenkin onnistuvat näiden populistipässinpäiden, esimerkiksi erään ammatikseen bloggaavan sivaripunikin avulla, huijaamaan kansan syviä rivejä?

Kuvitellaanpas linnan juhlat, jossa presidenttinä on sivarinatsi. Vieraita valuu sisään. Kärjessä on Linkola ja hänen perässään kaapista natsin valtaan päästyä tulleita punaviherpiipertäjäskinejä sekä kettutyttöjä. Välittömästi heidän perässään marssii frakeissaan ja hamosissaan vihreiden, sosialisti- ja vasemmistoliiton nykyistä kärkikaartia. Kaikki ovat nyt kääntyneet ja ovat avoimesti maahanmuuttovastaisia kiihkosuomettajia. Vanhan kaartin stallarikommarit ovat hekin kääntyneet natsiksi ja päässeet nuolemaan herra tasavallan sivaripresidentin saappaita. Hyi helvetti, sanon minä.

Kristillisdemokraatit, kokoomuslaiset ja kepulaiset, ainoat järkevät demokraatit Suomessa, olisivat tässä vaiheessa Lapissa leirityksessä. Taikka uunissa. Eläisimme yksipuoluejärjestelmässä, rotupuhtaassa, kansallissosialistisessa Suomessa. Finlandia olisi kansallishymnimme, rotumme laho ja leivätön. Uskontomme olisi kauhea Ukonpalvonta, pakanallisuutta pahimmasta päästä. Blut und boden –mytologia korvaisi historian ja Kalevalaa tulkittaisiin kirjaimellisesti, kuten Koraania muslimimaissa. Eläimillä olisi oikeuksia, toisinajattelijoilla ei.

Kaiken tämän paskan keskellä meillä olisi siviilipalvelusmies valtakunnan keulakuvana. Siinä teille kiihkoisänmaallisuutta, josta Mugabe tai Le Pen eivät osaa edes unelmoida.

Punavihreästä natsiksi, ekofasistiksi tai muslimifundamentalistiksi

Johannes Nälkäkorpi on julkaissut soluttautujansa haastattelun toisen osan.

Tartun tässä yhteen, akateemisen tuttavamme usein esille nostamaan asiaan. Se on aiemmin mainittu punavihreys, josta on vain lyhyt askel täysnatsiksi.

Suurin osa suomettajien kovaa ydintä on kääntynyt foorumi- ja blogiväittelyissä nationalistiksi. He ovat menneet ”näyttämään taivaan merkit niille saatanan rasistipaskoille”, mutta väittelyn tuoksinassa vähitellen omaksuneet nationalistien retorisesti taitavasti muotoillut väitteet ja kääntyneet. Juuri käännynnäisistä tulee kiihkeimpiä suomettajia.

Tiedossamme on, että kansallismielisten riveissä suurta suosiota nauttivat, herkästi punastuvat siviilipalvelusmiehet, myös niin sanottu iso herra, ovat entisiä punavihreitä suvaitsevaisuskovaisia. Arvattavasti minä olen heidän mielestään tällainen ”suvaitsevainen”, vaikka mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.

Kuten Nälkäkorven haastattelema kokoomuslainen tyttö, näen punavihreän ja kansallistunkkaisen elitismin saman kolikon kääntöpuolina. Tärkeää on saada kuulua oikeassa olijoiden herrakastiin, eliittiin. Kansa, rahvas, on typerää. Me olemme totuus, sanovat nämä kansamme mädättäjät.

Punavihreiden epädemokraattisuus, ekofasismi, on kaikkien tiedossa. Militantti isänmaan vastaisuus tai vastaavasti kiihkoisänmaallisuus on heille tyypillistä. He mellastavat itsenäisyyspäivänä presidentin linnan edustalla tai järjestävät anarkistisia mellakoita sekä tappelevat poliisin kanssa. Saavat mitä ansaitsevat, kun saavat pampusta, jos minulta kysytään. Toiset, enemmän ekofasistiset viherpiipertäjät, ovat korostetun isänmaallisia ja haluaisivat rajat kokonaan kiinni. Molemmat tahot muistuttavat kansallistunkkaisuuden edustajia enemmän kuin he itse arvaavatkaan.

Kun tarkastelemme suomettajatsuhnia, näemme heti vastaavuuden edellisiin. Epädemokraattisuus ja militarismi ovat sisäänrakennettuna kansallismielisyyteen. Suoranainen fasismin ja kansallissosialismin palvonta on myös tyypillistä. Eräs jo vanhemman iän saavuttanut äärinationalistilääkäri on myös entinen punavihreä ja kyseessä oleva rasistihörhö kirjoittelee netissä itsestään ”suohirviönä” ja kansallissosialistina. Tämä lääkäri ylentää itsensä herrakansan jäseneksi, kun aiemmin vihreissä ei aseman nostaminen onnistunut. Katkeruus ja pettymys ajoivat miehen suoraan kansallistunkkaisuuden aivosoluja syövyttävään syliin.

On aina mieltä kiinnittävää vertailla ääripäitä toisiinsa. Kansallismieliset muistuttavat punaviherpiipertäjien sekä ekofasistien ohella myös muslimifundamentalisteja. Kollektivismi, ”kansankokonaisuuden” edistäminen, on heille korkein arvo. Juuri samanlaista ”yhteisöllisyyden” kritiikitöntä ihailua tavataan punavihreissä sosialistinuorissa sekä ekofundamentalisteissa. Jopa useasti mainittu keski-iän ylittänyt kiinteistöhuoltoalan ammattilainen taikka lääkäri ovat tässä suhteessa täsmälleen kuin teini-ikäinen sosialistianarkisti-idealisti. Lahopäisyys ei muutu, vaikka ideologia muuttuisi. Mainittu kiinteistöhuoltoekspertti ei tosin ole koskaan ollut punavihreä, vaan aina kivikova, sääliä tuntematon ”fascisti”. Ainakin omasta mielestään.

Onpahan jopa ilmennyt huhuja, joiden mukaan Suomen islamistipuoluetta puuhaavat tahot olisivat hekin entisiä kommunisteja taikka punavihersosialisteja. Kääntyminen islamiin on heille samanlainen ideologinen pelastusvene kuin suomettajan kääntyminen natsismiin. Rätti päähän ja kajalia silmännurkkaan, tai vaihtoehtoisesti pistooli taskuun ja nyrkkeilysalille ”neekereitä” hakkaamaan. Pääasia, että saa kollektiivista valtaa ja sen myötä päteä toveripiirissä. Romanttisia idiootteja, jos minulta kysytte.

Muslimifundamentalisti ja natsi ovat sukulaissieluja. Molemmissa on punaviheranarkismille tyypillistä kollektivismia, pakoa omasta identiteetistä johonkin suurempaan ideaaliin, ”kansaan” tai ”islamin taloon”. ”Sharia olisi mahtava juttu”, sanoo islamisti. ”Sharia olisi kamala juttu”, sanoo suomettaja. ”Shariaa pitää suvaita, koska se on kapitalismin vastainen oppi aivan kuten ihanainen marxismi”, sanoo demokratiaa vihaava punaviherpölvästi. Punavihersosialismi on pahimman lajin kollektivismia, ihmiskunnan vitsaus numero kolme. Kansallistunkkaisuus ja muslimifundamentalismi sentään hakkaavat sen, mainitussa järjestyksessä. ”Sharia on maapallon pelastus”, sanoo sen sijaan ekofasisti. Ekofasismia en erottele kansallistunkkaisuudesta, ne ovat yksi yhteen.

Suomettajien kytkökset ekofasistipiireihin ovat näet yleisesti tiedossa. Pekka Eric Auvinen ihaili Linkolaa, samoin kansallismielisten johdossa oleva nihilisti ja usea muu keskeinen natsivaikuttaja. Ekofasismi on kansallismielistä ja Linkola avoimesti sosiobiologi, maahanmuuttokielteinen sekä rasisti. Linkola on myös ylistänyt natseja. Ja teinituhero sekä silmät kosteana kaduilla meuhkaavat punaviheranarkistikettutytöt puolestaan ihailevat Linkolaa. Ympyrä on sulkeutunut ja maa makaa mahallaan. Limbossa.

Mikään näistä ääriryhmistä ei edes yritä saada aikaan asiallista keskustelua maahanmuutosta tahi yhteiskunnallisesta kehityksestä. Kaikki ovat absoluuttisesti oikeassa, vaikkakin toistensa kanssa enemmän tai vähemmän konfliktissa, eikä kompromisseja tunneta.

Suomettaja, punavihreä anarkisti, ekofasisti ja muslimifundamentalisti ovat samasta, läpilahosta pässinpuusta veistetyt. Demokratia on heille myrkkyä, kuten se meille taviksille on elämän eliksiiri.