Wanna-be-valkyyriat, rasistinen rotuneuroottisuus ja suvaitsevaisuus

Naisena ja luontorakkaana perheenäitinä minua kiinnostaa luonnollisesti naisen itsetunto. Erityisesti minua kiinnostaa suomettajarottanaisten huono kämmynisti-itsetunto. Olemme aiemmin tähdentäneet natsien alemmuudentunnosta nousevaa itsekorostustarvetta ja piilohomoutta. Tämä näkyy erityisen selkeästi isänmaata puollustamaan heittäytyneiden wanna-be-kultturistivalkyyrioiden kohdalla, jotka hakeutuvat ohutveristen, rotuliberaalien sivari-impotenttien perään tosimiesten sijasta.

Kukapa mitätön kämmärisihteerikkö ei arkisen aherruksensa lomassa haaveilisi mahtavista viikinkiuroista ja heidän arjalaisesta siitoskyvystään, kun lähipiirissä on vain herkästi punastuvia, kuolonkalpeita, langanlaihoja isänmaanpettureita sekä käpykaartilaisia nettinatseja. Kukapa mitätön sihteerikkö ei haaveilisi olevansa uljas valkyyria, valkoisen rodun ylipapitar, istuessaan William K:ssa yliopistolla, sairauseläkkeellä ja työttömyyskortistossa näivettyneiden hinttisinttien seurassa.

Maatiaistanttararotumme edustajiin lukeutuva suomettajarottanainen on hiljattain Mestarin avohoito-osastolla pohtinut rotuneuroottista suhdettaan suvaitsevaisuuteen. Valkyyriaksi ja geneettiseksi katajaiskantaemoksi halajava rempseä tsuhnattaremme  ei tietysti inhimillisestä kohteliaisuudesta ja hyvistä tavoista perusta tuon taivaallista, vaan sanoo ihan suoraan, että jos suvaitsevaisuus merkitsee neekerien ja muslimien suvaitsemista, ei suomalaisten tule ryhtyä suvaitsevaisiksi eikä Suomen pidä muuttua aidosti suvaitsevaisuuteen pyrkiväksi yhteiskunnaksi.

Tässä römeä sekä tomera natsitantta ilmaisee taas kerran Mestarin tukijoukkojen onton, keuhkotaudin lyömän rintaäänen. Kansallistunkkaisten rasistiämmien on turha leikkiä sivistynyttä kunnon kansalaista ja isänmaan ylimyspuollustajavalkyyriaa, kun heidän vauhkoilta riveiltään voi suoraan lukea, että he ovat pelkkiä suvaitsemattomia kansankiihottajia. Juuri niin kuin palvomansa akateemiset työtävieroksuvat slavofiilisivarit, rotualemmuushysteriasta kärsivät luontorakkaat perheenisät, yhteiskunnan tukia kuppaavat ikuiset rotuteoreetikko-opiskelijat sekä pitkäaikaistyöttömät, kusiaivoiset nettinatsit.

Kun sivarinatsien ortodoksikristilliseen ryssänihailuun yhdistyy aikaisemmin hahmottelemamme isänmaallista luterilaisuutta halventava hurrinperseennuoleminen ja viikinkihaaveilu, emme voi välttyä näkemästä, mistä natsiämmän itsetunto on tehty. Hyvin verettömistä aineksista koostuu arjalaisen wanna-be-valkyyrian pako arjesta, omasta mitäänsanomattomuudesta, eikä siinä diskussioanalyysi taikka feministien herjaaminen auta. Suvaitsevainen tulee vain ihmisestä, joka suvaitsee itseään. Natsiwanna-be-kultturistivalkyyria ei suvaitse edes sitä, että hän on tsuhnageeneillä varustettu alhaisen älykkyysosamäärän omaava rotuneuroottisliberaali metsäläistanttara. Siinäpä meillä isänmaan puollustajia kerrakseen. Muuttaisivat saatana Moskovaan taikka Ahvenmaalle. Tai Bayreuthiin.

Natsiterroristit ovat nyt ”kultturisteja”

Olemme aikaisemmin kirjoittaneet rotuliberaaleista kämmäreistä, joihin nyt on liittynyt myös eräs telkkarista ja juorulehdistä tuttu puoluetoverini. Ystäväni hän ei ole, eikä hänestä sellaista tule. Wagnerin kamu hänen edelleen sopii olla, kunnon valkyyrian. Rasismi on hänen mielestään makuasia. Tämä on kai nyt sitten sitä natsien rakastamaa poliittista epäkorrektiutta. Joko tämä vaalea puoluetoverini on liittynyt Suomen Sisuun ja ryhtynyt harrastamaan pistooliammuntaa? En tiedä, enkä haluakaan tietää.

Kämmärinatsi on valmis puollustamaan isänmaataan kivääri taikka pistooli kädessä, vuoden 1918 tapaan. Kansallistunkkainen slavofiili ajattelee, että hänellä on yksityisomistus ”kulttuuriksi” käsittämäänsä asiaan. Tämä kuullostaa varmastikin Jukka Aak.lamaiselta, mutta Jukka nyt vaan on tämmöinen kulttuurinpuollustaja ihan pahimmasta päästä. Sen olemme tällä blogilla jo useaan otteeseen havainnollistaneet. Ei siitä ole epäselvyyttä. Natsiterroristit ja suomettajapaskat kutsuvat nyt itseään ”kultturisteiksi”. Tämmöinen on varmasti juuri semmoinen, joka suostuu panemaan geenit sekaisin vain Berliinin pohjoispuolella asuvien arjalaisten kanssa. Kulttuuriahan se rasismi ja natsismi on, totta Mooses. Sitä kelpaa puollustaa, ettei neekeri, mokkamuna tai musulmaani sitä rikastuttamisellaan tuhoa. On se hyvä, että kulttuurimme on turvallisissa, taikinanvaaleissa tsuhnakäsissä.

Kuluvana viikkona minua on hävettänyt olla suomalainen ja kokoomuslainen. Minua ihan oikeasti risoo tämmöinen ”kulttuurin” puollustaminen. Kun puolue on täynnä selkäänpuukottajia, sovinisteja ja rasisteja, sitä ei kohta mikään erota rotupuhtautta harrastavista sosiaalibiologeista suomettajarottakämmynistien pääorganisaatiossa. Vaikka maailmankuuluisa marksilainen geneetikko Rikchard Lewontin on useasti todistanut että ihmisrotuja ei ole, rotuliberaalit natsikultturistitsuhnat ovat koko elämänsä semmoisten natsien keksimien sosiaalikonstruktioiden ympärille pystyttäneet.

En minäkään antaisi toosaa Berlusconin pojalle, mutta ei sillä rodun kanssa ole mitään tekemistä. Mieheni on vielä etelämpää, todellinen mies nääs. Berlusconin poika on minulle LIIAN arjalainen, isän elkeetkin on semmoisia, että paskalta hänenkin puheensa aidon isänmaallisen rouvan korvaan kuullostaa. Jukka, Mestari ja muut kiihottajarotat ovat juuri samanlaisia. Mutta eivät meidän esi-isät mitään helvetin viikinkejä ja valkyyrioita olleet. Metsäläisiä, sisäsiittoisia tsuhnia he olivat. Varjele nyt herran tähden tämmöistä rotua!